Paitsi nyt.
Heti kun näin mainoksen Anna Kareninasta, halusin välttämättä nähdä elokuvan. Rakastan elokuvia, jotka sijoittuvat 1700- ja 1800-luvulle, erityisesti pukudraamoja. Keira Knightleyn ihastuin jo Parempi kuin Beckham -elokuvasssa, syynä ehkä silloinen jalkapallo harrastukseni. Ylpeys ja ennakkoluulo sekä Herttuatar ovat lempielokuviani, ja ne kestävät katsomista monta kertaa.
Elokuva perustuu venäläisen kirjailijan Leo Tolstoin romaaniin Anna Karenina. Tarina sijoittuu 1800-luvun Venäjälle, ja siinä ruoditaan venäläisen ylhäistön ihmisuhdekiekuroita. Juoni oli aluksi erittäin vaikea seurata, koska tapahtumat kiisivät hirveää vauhtia eteenpäin ja henkilöhahmot vaihtuivat tiuhaan tahtiin. En ole lukenut itse kirjaa, joten en osaa verrata, kuinka hyvin kirjan tapahtumat ovat tuotu valkokankaalle. Kun juonesta pääsi lopulta kiinni, piti elokuva otteessaan loppuun asti, vaikka muutama ennalta-arvattava kohta löytyikin.
En kuitenkaan innostunut Anna Kareninasta ollenkaan. Osa elokuvasta oli tehty teatterimaisesti eli miljöönä toimi teatterilavasteita, jotka vaihtuivat elokuvan edetessä. En tykännyt yhtään. Mitä perinteisempi elokuva, sen parempi. Ymmärrän tietenkin, että vanhasta tarinasta halutaan kehittää uudenlainen ja nykyaikasempi versio, mutta itselleni ei kuitenkaan uponnut. Elokuva oli kuitenkin upeasti toteutettu, eivätkä puvut pettäneet tälläkään kertaan. Voittihan elokuva Oscarin Parhaasta puvustuksesta.
Seuraavaksi odotan innolla elokuvateattereihin saapuvaa Diana-elokuvaa. Jos olen innostunut historiallisista elokuvista, eivät ns. elämänkertaelokuvat kauaksi jää. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti